Lähisuhteessa ei ole lievää pahoinpitelyä
	Sain kutsun presidenttifoorumiin. Teemana oli lähisuhdeväkivalta. Tuntuman aiheeseen olen saanut asianajotyössä. Kaksi kertaa urani aikana olen epäonnistunut pidättämään kyyneleitä. Niin kävi, kun puolustin ensimmäistä lastaan odottanutta naista. Päämieheni puoliso oli pahoinpidellyt päämiestäni lyömällä ja potkimalla häntä vatsaan. Tuo oikeudenkäynti vakuutti minut siitä, että lähisuhdeväkivaltaan puuttuminen vaatii aivan omanlaisiaan, ankaria toimenpiteitä. On turhaa ja turhauttavaa tehdä valistustyötä, jos toisen ihmisarvon loukkaamisesta, henkilökohtaisen koskemattomuuden rajan ylittämisestä ei seuraa vaikuttavia rangaistuksia, jotka aidosti ilmentävät teon moitittavuutta ja paheksuttavuutta. Presidenttikin toi jo avauksessaan esiin, että rangaistusuhat antavat osviittaa niistä arvoista, joihin haluamme vaikuttaa. Kriminaalipoliittisia keinoja on monia. Rangaistusasteikkojen tarkastaminen on yksi niistä. Vähintä, mitä pitäisi tehdä, on ottaa käyttöön jo olemassa olevista rangaistusasteikoista muukin kuin alalaita. Tämän ovat osoittaneet myös viime aikoina annetut käsittämättömän lievät seksuaalirikostuomiot. Läheisen pahoinpitelyrikoksesta poistettiin muutama vuosi sitten niin sanottu "vakaan tahdon" pykälä. Sen mukaan syytteitä ei tarvinnut nostaa, jos uhri vakaasta tahdostaan niin toivoi. Jokainen ymmärtää, että tuo vakaa tahto on useimmiten ollut painostettu pahoinpitelijän tahto. Sanottu terve kehitys ei koske lievää pahoinpitelyä. Lievä pahoinpitely on edelleen asianomistajarikos. Syyttäjä ei voi ajaa syytettä, ellei uhri halua. Tämä ongelma on välttämätöntä poistaa niin, että lähisuhdepahoinpitelyissä lievä tekotapa poistettaisiin tunnusmerkistöstä kokonaan. Näin on esitetty myös oikeusministeriön asettaman työryhmän loppuraportissa, mutta jostakin syystä oikeusministeriöstä ei ole tullut lakiesitystä asiaan. Samanlaisen problematiikan kanssa painitaan myös rikosten sovittelun suhteen. Rikosten sovittelu on sinänsä hyvä vaihtoehto rikosprosesssissa, mutta lähisuhdeväkivaltaan se ei monestakaan syystä sovellu. Jo se periaateellinen ongelma, että väkivalta voidaan sovittelussa sitoa osaksi laajempaa keskustelua puolisoiden väleistä ja mielletään jonkinlaiseksi konfliktinratkaisukeinoksi, pitäisi estää sovittelun, kun kyse on lähisuhdeväkivallasta. En lainkaan väitä, etteikö tärkeintä olisi vaikuttaa asenteisiin. Sanottu kriminaalipolitiikan tarkastaminen on vain yksi keino asenteisiin vaikuttamiseen. Vähintään yhtä tärkeää on lisätä tietoisuutta sukupuolten tasa-arvosta, ihmisarvon kunnioittamisesta ja varhaisen puuttumisen tärkeydestä. Näissä kaikissa voimme tehdä valtavasti jo kodeista ja kouluista alkaen. Eri keinot tulee vain ottaa käyttöön. Sampsa (17.02.2010 15:11)
	kommentti: Lähisuhteessa ei ole lievää pahoinpitelyä Hyvä juttu. Tämä asia on ollut puheissa, eri tahojen toimesta jo vuosia. Tuntuu kuin mitään edistystä ei olisi tapahtunut. Ehkä kuitenkin, ja nyt kun Toivokin on asialla... Hyvä Sampsa. ap (18.02.2010 10:47)