Haasteet kasvavat
	Vaalikausi on jo hyvän matkaa yli puolenvälin. On aika arvioida työn tuloksia ja ennakoida tulevaa. Jos vääntö on ollut kovaa tähänkin asti, tahti vain kovenee loppua kohden. Ainakaan saamattomuudesta nykyhallitusta ei voi syyttää. Tuskin koskaan on Suomen hallitus ottanut työlistalleen kerralla niin paljon kauaskantoisia hankkeita kuin mitä tämä hallitus on ottanut. Jo heti hallituskauden alussa lähdettiin viemään läpi isoja rakenteellisia uudistuksia. Työministeriön sekä kauppa- ja teollisuusministeriön yhdistämisellä luotiin työ- ja elinkeinoministeriö. Näin saatiin ensimmäistä kertaa toisiinsa saumattomasti liittyvät työvoima- ja elinkeinopolitiikka saman katon alle. Hallituksen mittavimpiin hankkeisiin kuluu ilman muuta yliopistouudistus. Se on suurin uudistus suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä sitten yliopistojemme perustamisen. Olen ylpeä, että saimme asian maaliin juuri ennen juhannusta. Sosiaalisissa kysymyksissä hallitus on niin ikään kyennyt tekemään merkittäviä uudistuksia. Opintorahaa korotettiin ensimmäistä kertaa yli 15 vuoteen samalla kun opiskelijoiden tulorajoja korotettiin. Keventämällä eläkeläisten verotus palkansaajien tasolle korjattiin merkittävä yhteiskunnallinen epäkohta. Palkkatulojen oikea-aikaisella veronkevennyksillä on toteutettu Euroopan elvyttävintä talouspolitiikkaa, jonka ansiosta palkansaajien ostovoima kasvaa kurjassakin taloustilanteessa. Sosiaalipolitiikan ohelle ideologiaa sisältyy siihen ratkaisuun, jolla korotettiin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien suomalaisten etuuksia enemmän kuin koskaan ennen. Pienimmät äitiys-, isyys-, vanhempain- ja sairauspäivärahat nostettiin työmarkkinatuen tasolle. Rahassa se tarkoittaa jopa 170 euroa kuukaudessa. Kokoomuslaisten ulkoministerien johdolla Suomen ulkopolitiikassa on ensimmäistä kertaa päästy kunnolla tuulettamaan suomettuneisuuden ummehtunutta ilmaa. Ulkopolitiikka on ottanut monta askelta kabineteista kohti tavallista kansalaista. Vaikenemisen ja vaientamisen ilmapiiristä on päästy tilanteeseen, jossa vaikeistakin asioista voidaan keskustella avoimesti. Tästä on kiittäminen hallituspuolueista nimenomaisesti kokoomusta. Myös Satakunnalle kuluneet kaksi ja puoli vuotta ovat tuoneet monia täysosumia, ja Satakuntaliiton kärkihankelistan kriittisimmät kohteet on saatu maaliin. Yliopistokeskusten asema vahvistui, kun maininta niistä tuli mukaan uuteen yliopistolakiin. Rauman ja Porin -radan perusparannukset Kokemäen ja Tampereen välillä sekä Harjavallan kohdalla ovat olleet ikuisuushankkeita, jotka nyt vihdoin etenevät. Mäntyluodon meriväylän syventäminen etenee. Sadevesitulvan vahinkojen korjaamiseen tarkoitetut rahat sekä Porin uimahallin ja Patajunnuareenan investointiavustukset olivat nekin melkoisen väännön takana. Pisteenä i:n päälle satakuntalaisissa onnistumisissa tulee "etuajassa" tehty päätös ohituskaistojen rakentamisesta Rauma-Pori-väliselle tieosuudelle, Rauman pohjoispuolelle. Kun pääväylien ohistuskaistojen rakentamiseen varattuja rahoja ei kustannusten noustua voitu käyttää Varsinais-Suomessa, löytyi meiltä onneksi valmiiksi suunniteltu, sopivan hintainen hanke, joka nyt voidaan aloittaa. Hallituksen hyvistä töistä voisi tehdä vaikka kuinka pitkän luettelon. Olen siinä onnellisessa asemassa, että olen koko kuluneen hallituskauden ajan saanut olla mukana päätöksenteon ytimessä vaikuttamassa tehtyihin päätöksiin. Heti tultuani valituksi eduskuntaan pääsin kokoomuksen eduskuntaryhmän työvaliokuntaan. Tultuani valituksi puolueen varapuheenjohtajaksi kesän 2008 puoluekokouksessa olen päässyt osallistumaan ja vaikuttamaan myös kokoomuksen ministeriryhmän kokouksiin. Työ eduskunnassa on siis ollut mielekästä. Haasteet tulevat tästä eteenpäin kuitenkin jatkuvasti vain suuremmiksi. Kansainvälinen talouskriisi on ajanut Suomen julkisen talouden vakaviin rahoitusvaikeuksiin ja vauhdikkaasti kasvavaan valtionvelkaan. Samaan aikaan väestön ikääntyminen vaikeuttaa entisestään palveluiden järjestämistä ja niiden rahoittamista. Sekä tämän hallituskauden loppupuoli että tuleva hallituskausi kokonaisuudessaan tulevat olemaan vaikeiden rakenteellisten uudistusten läpivientiä. Suoranaisten leikkausten tekemistä varmasti vältellään, mutta suuria haasteita on jo siinäkin, jos yritämme edes jäädyttää nykyisen menotason. Rohkeilla uudistuksilla voimme kuitenkin huolehtia siitä, että yhteiskunnalliset ja taloudelliset rakenteet ovat kunnossa ja valmiina, kun talous uudelleen saadaan kasvu-uralle. Samaan aikaan meidän on etsittävä keinoja, joilla aikanaan saamme valtion velat maksettua takaisin. Tämä ei onnistu muuten kuin työtä tekemällä. Työurien pidentäminen molemmista päistä on väistämättä edessä. Myös verotuksen painopistettä tulee siirtää työn verotuksesta kulutuksen verottamiseen. Valtion tulopohjan tulee olla riittävän laaja, jotta saataisiin alijäämät kurottua umpeen ja samalla estettyä verotuksen tason nousu liian korkeaksi. Hyvinvointi syntyy vain työnteosta - siksi työnteon tulee olla myös verotuksellisesti kannattavaa. Sampsa (15.09.2009 17:09)